Järkkärit muistelevat: osa 2

Jumpaten kuntoon ja sitten järkkäriksi

”Asuin Vantaalla vuonna 2007 ja etsiskelin sopivia jumppia”, Laila Harju muistelee. ”Sitten ystäväni vinkkasi, että tuolla Areenalla on kivoja jumppia. Niinpä suuntasin sinne Startti jumppaan eräänä syksyn harmaana tiistai-iltana. Kunto ei liene ollut silloin häävi, sillä odotin koko ajan, koska mentäisiin lattialle. Ja kaiken kukkuraksi ohjaaja Laura Pulkkinen hoki koko ajan oi, kun ihanaa, ja minä raukka yritin pysytellä hengissä. Jotain kiehtovaa siinä jumpassa oli, sillä  menin sinne joka tiistai. Tyttäreni Helmi muistelee, miten kerrankin tulin sateesta märkänä kotiin ja totesin eteisessä, että enpä virkistynyt, rankkaa oli.”

Pukuhuoneessa  jutellessa toisten jumppareiden kanssa Laila sain tietää, että jumppia on sunnuntaisin myös Uomarinteen koululla. Sinne hän sitten suuntasi ja kuntokin alkoi nousta, mutta Sporttitason jumppaan hän ei vielä rohjennut mennä. Uomarinteessä hän ihaili  järkkäriä, joka vaikutti hyvin ammattitaitoiselta. Silloin Laila alkoi haaveilla järkkärinhommista, mutta ei vielä rohjennut kysellä siitä tarkemmin.

”Sitten alkukesästä Laura laittoi sähköpostia, että uusia järkkäreitä tarvitaan. Tiesin heti, että tämä on minun juttuni. Elokuussa Laura sitten koulutti  meitä uusia toimijoita. Olin järkkärinä koko sen ajan kun asuin Vantaalla. Seuran hallituksessakin olin kolme vuotta, niistä kaksi puheenjohtajana. Kävin usein myös Helsingissä seuran jumpissa ja tutustuin  moniin sisarseuran  toimijoihin. Siksi oli luontevaa liittyä Helsingin seuraan, kun muutin sinne keväällä 2014.”

”Kerran sitten kun olin toimistolla ostamassa kevään liikuntakorttia  Ripsu huudahti vierestäni, että siinähän sinä olet ja ylipuhui minut salkkariksi Arabian sunnuntaivuoroon. Siitä asti olen salkkaroinut Arabiassa ja ollut salkkaritoimikunnan jäsen. Hoidan salkkareiden vuorot ja tunnen olevani ikään kuin  äiti heille. Tehtäviini kuuluu myös uusien järkkäreiden ja salkkareiden koulutus. Se on minulle sydämen asia. Meidän kaikkien toimijoiden pitää tietää mistä olemme kotoisin ja mitä tavoittelemme. Kiitos Lauralle, joka perehdytti minut seuran historiaan ja sen arvoihin jo silloin kun otin ensiaskeleita seuran toimijana.”

”Olen käynyt usein Ruotsissa eri Friskis-seurojen jumpissa ja iloinnut siitä, miten ystävällisen vastaanoton olen saanut kaikkialla. Kerron omasta seurastamme ja toivotan heidät aina tervetulleeksi meidän jumppiimme. Olenpa  jopa luvannut  majoittaa heidät sohvalleni. Mehän olemme yhtä suurta perhettä.”

”Minusta seuran perusajatus on säilynyt ennallaan vuodesta toiseen. Olemme edelleenkin avoin ja lämminhenkinen yhteisö, jonka järjestämiin liikuntoihin on helppo tulla myös ensimmäisellä kerralla. Siitä iso kiitos kaikille toimijoille, jotka ystävällisesti toivottavat tervetulleeksi kaikki salille tulevat jumpparit. Mielestäni olemme onnistuneet hyvin ja nyt voimme tavoitella erinomaisuutta.”

”Joskus mietin, että mitähän minä nyt tekisin, jos en olisi löytänyt Friskistä.  Kuntoni olisi varmasti kehnompi ja elämäni  paljon köyhempää ilman tätä yhteisöä, jumppia ja uusia ystäviä.”

 

Toimittanut: Seija Laurimaa

Kuva: Helmi Harju