Rakkaudesta säveliin

On se aika vuodesta, että ohjaajat valmistelevat syksyn ohjelmia. Yksi ihanimmista ja haastavimmista asioista tunnin kokoamisessa on musiikki. Tässä kirjoituksessa ohjaajamme Mimma pohtii musiikkia, kappaleiden valintaa ja ohjaajan suhdetta erilaisiin säveliin.

Rakkaudesta säveliin: Mistä musiikkia jumppaan ja miksi?

Kirjoitan tätä samalla, kun valitsen tulevan syyskauden jumppaani musiikkia. Toisinaan jumppaajat ovat kysyneet, mistä löydän musiikit, millä perusteella valitsen kappaleet – tai sitten he ovat olleet kiinnostuneita jostain esityksestä, joka on jäänyt heidän mieleensä. Tässä kirjoituksessa on eräitä ajatuksiani musiikista, joka on koko jumpan selkäranka ja itselleni rakasta ja merkityksellistä.

Jokaisella ohjaajalla on luonnollisesti oma lähestymistapansa musiikkiin. Ei ole oikeita tai vääriä valintoja; on erilaisia mieltymyksiä. Se onkin yksi Friskiksen sisäliikunnan hauskimmista asioista. Tarjolla on todella monenlaisia musiikillisia matkoja liikuntaa rytmittämään. Tässä kirjoituksessa ei siis julisteta mitään yhtä totuutta tai oikeita tapoja, vaan kuvataan pääasiassa vain omaa suhdettani musiikkiin.

Uskoisin, että moni ohjaaja kerää kivalta kuulostavia biisejä varastoon ja valitsee niistä kulloiseenkin ohjelmaan sopivat kappaleet.

Miten siis valtavasta musiikkimassasta kappaleet päätyvät juuri minun jumppaani? Mistä etsin niitä?

Käyn systemaattisesti läpi eri maiden soittolistoja. Yleensä teen sen niin, että vaihdan maa-asetukset iTunesin musiikkipalvelusta. Skannaan säännöllisesti Britannian, Yhdysvaltain, Ranskan, Espanjan, Italian, Meksikon, Brasilian, Portugalin, Ruotsin ja Suomen suosittujen kappaleiden soittolistoja.

Tutkailen satunnaisesti Sri Lankan, Etelä-Afrikan tai Lähi-idän listoja. Nämä kolme aluetta ovat minulle merkityksellisiä. Näiden lisäksi saatan seikkailla melkein minkä tahansa maan soittolistalla vain uteliaisuuttani. Välillä sieltä löytyy helmiä. Yksi sellainen löytyi kerran Ukrainasta, toinen Kreikasta.

Myös YouTubea seuraamalla löytää inspiraatiota musiikkiin.

Kunnioitusta ja sanomaakin

Hyvältä jumppamusiikilta kuulostava kappale voi soida radiossa matkalla töihin. Aina juontajat eivät kerro, mikä biisi on kyseessä tai en kuule sitä. Tällöin laitan yleensä kellonajan muistiin ja katson jälkikäteen kyseisen kanavan nettisivuilta, mikä kappale soi kyseisenä aikana. Silloin tällöin sopivalta tuntuva kappale löytyy televisio-ohjelmasta, elokuvasta tai musikaalista. Toisinaan meneillään oleva vuodenaika vaikuttaa musiikkivalintaan.

Seuraan määrättyjen laulajien / bändien uusia biisejä. Jos artisti kerran on tehnyt ”hyvän jumppabiisin”, voi artisti tehdä sellaisen toistekin.

Spotifyn listoja kuuntelen esimerkiksi lenkillä tai fillariajelulla. Sieltä on korvaan tarttunut kappaleita. Välillä käyn läpi kansainvälisiä suosituimmuuslistoja, esimerkiksi Billboard-julkaisusta.

Joskus kappale päätyy jumppaani siksi, että haluan kunnioittaa muusikkoa. Yleensä tällaiset artistit ovat klassikkoesiintyjiä, pitkän linjan kulkijoita. Joskus kappale on löytänyt ohjelmaan muusikon kuoltua, hänen muistokseen.

Yksi kappale on ollut jumpassani siksi, että se oli levytetty erään suuren onnettomuuden uhrien muistoksi, ja kappaleen tuotolla kerättiin rahaa onnettomuudesta selvinneiden auttamiseksi.

Joskus, mutta harvoin, musiikkivalinta ottaa kantaa; eräs biisi oli elokuvasta, jossa vastustettiin veritimanttibisnestä. Kappale oli varsin tuntematon, enkä usko kenenkään jumppaajista osanneen yhdistää biisiä moiseen kannanottoon.

Yleensä suhtaudun kuitenkin pidättyväisesti ”mielipiteelliseen” musiikkiin, sillä Friskis on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton.

Toisinaan nostan ohjelmaan jonkin vanhan lempibiisini vuosien takaa. Se on usein monille jumppaajillekin tuttu.

Kilpailu pääsystä ohjelmaan on kova

Ehdokaslistalle päätyy eri vaiheiden jälkeen joukko kappaleita. Sen jälkeen alkaa pudotuspeli, jossa kappaleita hylätään, nostetaan ehdolle uudelleen ja hylätään lopullisesti. Kappaleiden tempon ja rakenteen tulee soveltua jumpan eri kohtiin, kappale tulee olla editoitavissa sopivaksi, mutta kuitenkin musiikkia kunnioittaen. Helpointa on leikata kappaleen alusta intro-osuutta, joka voi joskus olla varsin pitkä. Helppoa on myös häivyttää kappaleen loppuosa.

On ollut tilanteita, joissa olen leikannut jonkin kohdan pois kappaleen keskeltä. Tässä piilee suuria riskejä tunaroinnille; vaikeaa on tehdä se niin, että kappaleen alkuperäinen tunnelma ja idea säilyvät. Editoinnissa on oltava tarkka ja työskenneltävä sekunnin tuhannesosien kanssa, jotta kukaan ei hoksaa, että kappaletta on peukaloitu keskeltä. Toivottavasti ette ole huomanneet!

Musiikillinen ylimeno seuraavaan kappaleeseen saisi mielellään olla luonteva. Joskus kuuntelen sävellajia, instrumenttia tai tempoa niin, että teema jatkuu sujuvasti biisistä toiseen. (Tämä toki on kuulijan korvassa, enkä kuvittele tässä aina onnistuneeni, en todellakaan.)

Olennaista on kuunnella kappaleen ”luonnetta” ja arvioida, millainen liike sopisi juuri tähän biisiin, tiettyyn kohtaan tai sanoihin. Joskus se on täysin itsestään selvää; joskus liikkeiden keksiminen on työlästä, ja hyväkin kappale voi joutua hylättyjen joukkoon siksi, että luontevaa liikekieltä ei yrityksistä huolimatta löydy.

Hyvältä kuulostavan kappaleen sanoma saattaa olla niin outo, että sen käyttäminen tuntuisi hankalalta. Siksi ajan kääntäjäohjelman läpi minulle vieraiden kielialueiden kappaleet. Jottei tulisi julistaneeksi erehdyksessä jotain todella kummallista.

Välillä iskee taisteluhenki: liikkeet on pakko keksiä, vaikka mikä olisi. Kerran veivasin yhden aivan mahtavan kappaleen liikkeitä kaksi kuukautta. Kannatti, vaikka itse sanonkin:)

Mimma Lehtovaara