Kategoria: Uncategorized

Heikki, Friskiksen konkari

Friskiksen konkari

Heikki Lempiäinen on Friskiksen “konkari”, joka muutaman vuoden tauon jälkeen aloitti taas Sportti-ohjaajana.

Kuten monet muutkin ohjaajat, Heikkikin aloitti jumppaajana. Silloin jumpattiin Arcadan salilla, joka oli juuri sopivan matkan päässä Heikin silloisesta Töölön-kodista.

“Olin yhtenä iltana Jyrkin jumpassa ja Jyrki ehdotti mulle ohjaajaksi ryhtymistä. Hetki taisi olla hyvä, ja kaipasin kai vähän jotain uutta ja jännää, joten päädyin hakemaan ja valmistuin ohjaajaksi 2003. Olen taustaltani musiikki- ja tanssi-ihminen ja uiminen Friskis-maailmaan tuntui heti melko luontevalta.”, Heikki kertoo.

Ihminen on luotu liikkumaan

Liikkuminen on Heikille iso intohimo. Hän on opiskellut pilates-ohjaajaksi ja tekee sitä nykyisin työkseen, mikä on keholle haastavaa. Heikki kertoo kaivanneensa erilaista, sykepainotteista tekemistä pilates-treenaamisen vastapainoksi.

“Tulin mukaan uudestaan, koska Haagan pelastusasema, jossa nyt ohjaan, sattuu olemaan mukavasti viiden minuutin kävelymatkan päässä pilates-studioltani.”

Mennessään itse tunnille Heikki valitsee mieluiten monipuolisen tunnin, sillä siten  ihminen on luotu liikkumaan. Keho on yksi kokonaisuus, eikä mitään liikkumisen osa-aluetta kannattaisi unohtaa. Heikki pitää tunneista, jotka ovat sopivan haastavia, taitavasti rakennettuja ja ohjaajansa näköisiä.

Friskiksen tekevät erityiseksi ihmiset

Heikin mielestä Friskiksen tekevät erityiseksi ihmiset. Friskiksen ohjaajat toimivat vapaaehtoisuuden pohjalta ja heihin on helppo tutustua, jopa samaistua.Ohjaajien innostus välittyy tunneilla jumppaajiin.  Monet jumppaajistakin ovat käyneet Friskiksessä jo vuosikaudet ja kuuluvat vähän niin kuin samaan porukkaan tai perheeseen.

”Friskiksen jumppiin on helppo tulla!” Heikki kiteyttää Friskis-ideologian.

Liikunnallisen työn ja harrastuksen ohella Heikki kirjoittaa runoja, rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja taiteita. Jos aikaa riittäisi, Heikki käyttäisi sitä myös tanssin harrastamiseen.

Heikin Jumppa sportti joka toinen torstai Haagan pelastusasemalla klo 19:30. Tervetuloa!

Heikin runo liikkumisesta:

Ollapa siellä missä

jalat ojentuvat,

polvet koukistuvat,

ja varpaita kipristetään.

 

Ollapa siellä missä

rangat taipuvat,

niskat pitenevät

ja käsiä kurkotetaan.

 

Ollapa siellä missä

uskalletaan hengittää,

syvälle ja kokonaan,

niin, että kaikki tuntuu.

 

Ollapa siellä missä

nauretaan, itketään, ihmetellään,

hengästytään, huohotetaan,

yritetään ja onnistutaan.

 

Ollapa vihdoinkin siellä missä

ei juututa mihinkään kiinni

vaan aina,

liikutaan.

 

-HL 2017

 

Teksti: Ulla Kelavuori

Kuva: Heikki Lempiäinen

Mitä tapahtuikaan vuonna 2005?

Mitä tapahtuikaan vuonna 2005?

Bongaa tuttuja kasvoja!

Syyskauden alussa uusiksi jumppaohjaajiksi saatiin Pia Niittymäki Starttiin ja Inka Lehto Sporttiin. Uusina lajeina tulivat Flow ja Krossi.

Hyvä fiilis -lehden päätoimittaja Seija Laurimaa sekä Susanna Sandström, Anne Tarpila (nyk. Haila) ja Päivi Latvala-Sillman diplomoitiin toukokuussa ulkoliikunnan ohjaajiksi. Samalla seura sai ensimmäiset koulutetut sauvakävelyohjaajat Päivistä ja Seijasta.

Arcadan menetyksen jälkeen haussa oli ollut uusi kotipesä ja sellainen saatiinkin pitkäksi aikaa Stadionilta syksyllä. Siellä oli silloin tarjolla 17 viikkotuntia sisäjumppaa ja 5 erilaista lenkkiryhmää.

Vuotta 2005 muistelee Marja Rikaniemi:”Muistan oikein hyvin, sillä tuohon vuoteen sisältyi monia mieleenjääneitä huippuhetkiä, jotka myös kantoivat pitkälle tulevaisuuteen.

Maaliskuussa ”jouduin” vaalitoimikunnasta mukaan Tiina Hestadin toisen kauden hallitukseen. Ajauduin vuonna 2005 koulutustoimikunnan (nyk. ohjaajatoimikunta) ja vaalitoimikunnan lisäksi vielä aikataulutoimikuntaan. Niinpä minulla on tallessa kaikki seuran painetut taskuaikataulut kesästä 2005 lähtien; kätevän pienikokoinen myös keräyskohteeksi. Täysin subjektiivinen mutta samalla hyvin vahva mielipiteeni tämän vuoksi on, että syksyn 2005 aikataulu on kaikkien aikojen kaunein/komein! Tosin lähes samanveroinen on kesän 2005 hieno kansikuva. Taitaa olla muuten ainoa vuosi, kun kesäohjelmastakin tehtiin taskuaikataulu runsaan sisäliikunnan (6 viikkotuntia) vuoksi.”

Kesäkuussa oli Espoossa uusi naisille suunnattu lenkkitapahtuma Nice
Run, johon seuramme sai kutsun huolehtimaan alkulämmittelystä. Tuoreeltaan kirjoitin tapahtumasta vuonna 2005 näin:

Nice Run 2005

Aurinkoiset terveiset Tapiolan Leimuniityltä, Suomen ensimmäisestä Nice Run -tapahtumasta!

Viiden kilometrin iloiselle naisten juoksulenkille lähdettiin yhdeksän F&S-ohjaajan vetämän alkulämmittelyn jälkeen. Ohjaajat vetivät jumppaa kolmella eri korokkeella ja lisäksi kahdeksan punapaitaista järkkäriä jumppasi näkyvästi erillisellä maaliintuloviheriöllä. Friskis-joukkueen tärkeänä vahvistuksena olivat vielä Johan ja Jussi kameroineen. Osallistujat olivat kaikki innokkaasti mukana koko 15 minuutin mittaisen jumpan ajan, ja väkeä oli huikeat 1500. Se oli upea näky aurinkoisessa illassa!

Juoksemaan meitä lähti kaksi kuuden naisen joukkuetta, sillä aikaa muut friskisläiset huolehtivat esitteiden jaosta oman jalasmökkimme kuistilta. Eri yhteistyötahoilla oli omia esittelytelttojaan, meillä oli kokonainen punainen mökki, jonka edustalle viritettiin punainen paita hulmuamaan. Isot seuran banderollit olivat jumppakorokkeiden reunoilla.

Ilta päättyi yhteiseen piknikiin, jossa jaoimme kahden juoksujoukkueen saamien eväskassien sisällön. Samalla tuumailimme, että voisimme useammin tulla Kaivariinkin sillä mielellä, että jäisimme jakamaan kokemuksia ja siinä ohessa eväitä jumpan jälkeen.

Järjestävän seuran, Esbo IF:n miehet Kaj-Erik Lindberg ja Håkan Nyman lähettivät vielä terveisiä koko joukkueelle ja toivottivat tervetulleeksi ensi vuonna uudelleen. Erityisen ilahtuneita he olivat siitä, että meillä oli mukana myös miesohjaajia (kiitos Ilari ja Mikko!). Tapahtuman Suomeen tuonut Tukholman maratonin edustaja, Reino Kärkkäinen halasi lopuksi meitä Friskiksen tavaroiden korjaajia ja oli erittäin tyytyväinen koko iltaan. Hän myös pyysi välittämään terveiset koko seuran väelle.

Illan juontaja, Marco Bjurström, piti huolen siitä, että seuramme nimi tuli usein mainittua illan aikana.

On ilo liikkua hyvässä seurassa! 


Toteutus: Jussi Mikkola

Vuosi 2006 ja Friskis Vantaa

Mitä ihmettä? Friskiksen historiikki on edennyt jo vuoteen 2006, jolloin Friskis Vantaa perustettiin!

F&S Vantaan perustaja ja monivuotinen F&S Helsingin hallituksen jäsen, ohjaaja Laura Pulkkinen muistelee vuotta 2006:

Sain alkuvuodesta 2006 sähköpostia silloiselta seuratoiminnan koordinaattori Sami Hultilta: ”Mä olen nyt varannut Laura sulle Myyrmäen urheilutalon jumppasalin 11.3.2006. Että nyt sä voit perustaa Vantaalle sen oman seuran ja lopettaa pitkistä jumppamatkoista nurisemisen.”

Olin aiemmin ollut Helsingin seuran hallituksessa ja mm. työnantajavaliokunnan jäsenenä ja siksi paljonkin tekemisissä Samin kanssa. Asuin Myyrmäessä ja kävin jumpissa ja muissa seurariennoissa Helsingissä lähes päivittäin. Sami oli ilmeisesti riittävästi kuunnellut haikailujani lyhyistä matkoista jumppaan ja ajatellut, että minua täytyy vähän tyrkätä eteenpäin. Samin viestistä alkoi innokas suunnittelu, johon sain apua erityisesti Helsingissä monessa roolissa toimineelta Tiina Hestadilta. Luin tiheällä kammalla kattojärjestömme Friskis&Svettis Riksin Big Fiven eli säännöt ja ohjeet, joiden noudattamiseen kaikki jäsenseurat ovat sitoutuneet. Otimme myös yhteyttä Riksiin, kerroimme suunnitelmista ja kävimme yhdessä läpi toiminnan edellytyksiä ja perustamismuodollisuuksia ja pyysimme, että tuleva seura otettaisiin kattojärjestön jäseneksi. Helsingin seuran säännöt oli helppo ottaa Vantaan yhdistyksen toiminnan pohjaksi joitain kohtia hieman viilaten. Helsingin seuran toiminnassa monipuolisesti mukana oleminen oli antanut hyvät valmiudet sekä alkavan toiminnan suunnitteluun että haasteiden ennakointiin. Helsingin seurassa ajatus Vantaan seuran perustamisesta otettiin innolla vastaan ja apua oli tarjolla monelta suunnalta.

Kutsu perustamiskokoukseen julkaistiin Vantaan Sanomissa ja sitä rummutettiin myös Helsingissä jumpissa. Jouni lupautui ohjaamaan perustamistilaisuudessa Startti-jumpan, johon osallistui 37 jumppaajaa. Tunnelma pienessä salissa oli iloinen ja hikinen. Valtaosa jäi uteliaina vielä varsinaiseen perustamiskokoukseenkin. Siellä salin lattialla istuskellen keskusteltiin seuran ideologiasta ja tarjoamasta liikunnasta. Tutut Helsingin seurasta tulleet osallistujat ja toisaalta täysin vieraat vantaalaiset olivat yhtä mieltä siitä, että tällaista liikuntaa tarvitaan Vantaalle ja seura olisi perustettava. Hallitukseen valittiin Tiina Hestad sekä seuraan ensikosketuksen vasta perustamisjumpassa saanut Gunilla Juslin. Minä sain kunnian toimia puheenjohtajana.

F&S-liikkeen perinteitä kunnioittaen ensimmäisenä kesänä 2006 järjestettiin puistojumppia Jokiuoman puistossa. Ne olivat yleisömenestys ja fiilis oli tietysti friskismäisen riehakas. Helsingistä saatiin puistoa varten musalaitteet, ohjaajat ja banderollit lainaksi, seuralla kun ei ollut vielä muuta kuin parikymmentä perustajajäsentä ja kovasti tekemisen intoa. Syksyksi emme saaneet salivuoroja, sillä vuorojen hakuaika oli mennyt umpeen keväällä ennen seuran perustamista. Vuoden 2006 paukut laitettiinkin syksyllä Vantaa-suhteiden luomiseen ja lobbaukseen, mikä tuotti mukavasti tulosta. Vahvistus omista vuoroista vuoden 2007 alussa valmistuneelta Energia Areenalta saatiin lokakuun lopussa. Helsinki avusti seuraamme antamalla rahalainan omien musiikkilaitteiden ostamista varten. Innolla suunniteltiin järkkärirekryä, lipunmyynnin organisointia, jäsenkortti- ja rekisteriasioita, ohjaajien rekrytoimista. Ensimmäinen varsinainen toimintavuosi 2007 aloitettiin Vantaalla Helsingin seuran ohjaajien voimin. Oli hienoa nähdä, kuinka ohjaajat jaksoivat tukea aloittelevaa seuraa ja ohjasivat Vantaalla iloisin mielin matkoista huolimatta.

Liikkeen ideologia oli Helsingissä toimiessa pureutunut selkäytimeen, mikä helpotti ajoittaisina epätoivon hetkinä ja auttoi eteenpäin sekä perustamisvuonna että sen jälkeen. Vantaan seuran ensimmäinen vuosi jäi mieleeni siirtymävaiheena Helsingistä Vantaalle sekä suunnittelun, toiveiden, haaveiden ja innostuksen vuotena.

Toteutus: Jussi Mikkola

Tunnelmia vuodelta 2004

Vuotta 2004 muistelevat tällä kertaa ohjaajat Selma Lanaya ja Sarri Vuorisalo-Tiitinen.

Selma muistelee vuotta 2004 :

”Rundi oli ohjelmassa Merihaan palloiluhallissa mun ja Vesa-Matin ohjaamana ja Sari, Ari ja Jounikin taisivat sitä ohjata? Muistan jumpanteon V-Mn kanssa elävästi sillä musiikkimakumme olivat erilaiset ja niinpä kumpikin sai oikeuden päättää toisen ehdottamista inhokkinsa joka ei sitten jumppaan tullut. Rundin ohjaaminen opetti kompromissitaitoa jumpanteossa ja olimme molemmat kuitenkin lopputulokseen tyytyväisiä ja muistan että jumppaajilta tuli myös positiivisia kommentteja siitä, että erilaisina ohjaajina täydensimme toisiamme. Ja hauskaa sekä pilkettä silmäkulmassa oli jumpassamme ainakin.”

Vesa-Matti eli V-M ja Selma

Sarrin ajatuksia vuodelta 2004:

”Vuonna 2004 olin ollut Friskiksen jäsen vuodesta 1998, käynyt innolla jumpissa ja Eltsun kesälenkeillä. Kuopus oli nelivuotias, isommat lapset jo koulussa. Kävin Timpan ja Sannan spurteissa, ja muistaakseni joissain Flexeissä. Sannalla oli spurtti Ruoholahden palloiluhallissa torstaisin klo 20. Samaan aikaan alkoivat aina lasten iltatoimet, joten rynnin aina vähän myöhässä tunnille, mutta kotiin tullessa oli aina klo 21 alkanut Teho-osasto telkkarissa, täydellinen tausta loppuvenyttelyiden jatkamiselle kotona. Eräänä tavallisena torstaina hipsin taas muutaman minuutin myöhässä tunnille ja asetuin ensimmäiseen vapaaseen nurkkaan. Huomaamatta, että Sanna videoi jumppaansa.

Joku aika sen jälkeen ohjaajatoimikunta lähestyi minua ja kertoi, että olin tallentunut videolle: olisinko kiinnostunut ohjaamisesta. Pitkään ei tarvinnut suostutella, vaikka kolme pientä lasta ja väikkäri kesken. Olen aina lähtenyt innolla uuteen, ja hyvinhän kaikki järjestyikin. Jos olin jumpparina saanut paljon Friskikseltä, ohjaaminen on antanut monin kerroin enemmän. Lähdin vuonna 2004 starttiohjaajakurssille, sen jälkeen olen ohjannut voimastarttia, starttirundia ja viimeiseksi vuodesta 2011 corea. Haikein mielin jätin ohjaamisen muuttaessani töihin Madriiin – täällä liityin välittömästi lähimmän kuntosalin jäseneksi ja onneksi uudet jumppapiirit ovat löytyneet kotikulmilta. Mikään ei silti voita Friskiksen tunnelmaa ja vuorovaikutusta jumppareiden ja muiden ohjaajien kanssa! Ikävä teitä!”

Kuvassa Terhi Lehtinen ja Sarri

Toteutus: Jussi Mikkola

Junnu Camp 2017

Junnu Camp 2017

Jo neljäs Junior-leiri pidettiin elokuun ensimmäisellä viikolla. Vaihtelevasta kesästä huolimatta aurinko ja lämmin sää suosivat leiriläisiä koko viikon. Perjantai-aamun sade ei meno haitannut, vaan leiriläiset hoitivat sisukkaasti kaupunkisuunnistuksen rastit Arabianrannan vettä tulvivassa ympäristössä.

Leiriläisiä oli yhteensä 17, joista seitsemän poikaa ja 10 tyttöä. Mukana oli myös uusia leiriläisiä. Ohjaajista oli kiva huomata viikon aikana, miten aikaisemmin leirillä olleet ottivat uudet mukaan porukkaan. Ensimmäisenä päivänä tutustuttiin toisiin ja laadittiin leirisäännöt, joista kaksi tärkeintä oli ”ei saa kiusata”, ”ketään ei jätetä ulkopuolelle”. Nämä teesit toteutuivat hienosti viikon aikana. Ohjaajiakaan ei kiusattu kutittelemalla, mistä ohjaajat ovat hyvin kiitollisia:)

Kuten aikaisemminkin, leiripäivät rakentuivat sisä- ja ulkoaktiviteeteista. Joka päivälle oli oma liikuntateema. Maanantaina harjoiteltiin ryhmäytymispelejä ja pallopelejä. Tiistaina oltiin Arabianrannan liikuntapuistossa yleisurheilemassa ja pelaamassa jalkapalloa. Iltapäivällä tanssittiin leiritanssi. Leiriläiset valitsivat myös oman tanssiryhmän tai -parin ja ryhtyivät suunnittelemaan tanssiesitystä. Seuraavana päivänä jatkettiin tanssilla. Omien harjoitusten lisäksi tehtiin pieniä kokeiluja eri tanssityyleistä ja erilaisesta musiikista pohtien minkälainen tunnelma ja tahti eri biiseissä onkaan. Päivä huipentui voimaa ja ketteryyttä edistävään Jumppa junioriin.

Kolmas leiripäivä oli takana, melkein. Keskiviikkona klo 19 leiriläiset kokoontuivat Arabian salille yöleirille. Kuhinaa, naurua, Nutellan ja lettujen värjäämiä kasvoja, makuupusseja, eksyneitä unikavereita. Yöleirillä pelattiin ulkona kirkonrottaa. Huikeiden lettukestien jälkeen mafioso-pelin jännittävät käänteet latasivat tunnelmaa salissa. Lieneekö kolme vauhdikasta leiripäivää vaikuttaneet asiaan, kun salin makuupusseista ei kuulunut klo 22:30 muuta kuin tasaista tuhinaa.

Torstai oli uintipäivä, ja varmasti yksi odotetuimmista tapahtumista. Uinnin jälkeen leiriläiset askartelivat leirilakanan, joka kiinnitettiin salin takaseinään.

Perjantaina suunnistettiin, sateesta huolimatta. Rasteilla piti vastata kysymyksiin tai vaihtoehtoisesti tehdä ryhmän kanssa esimerkiksi pyramidi. Sitten viimeiset tanssiharjoitukset ennen discoa ja päätösjuhlaa. Arabian sali täyttyi perjantai-iltapäivänä vanhemmista, sisaruksista, isovanhemmista ja ystävistä. Oli leirin yksi kohokohdista:  tanssiesitykset ja koko ryhmän yhteinen leiritanssi. Sitten jaettiin leiridiplomit ja leirikuvat. Viikon mittainen leiri päättyi leiriläisten ykköspeliin, KPK-peliin, joka tunnetaan myös ikuisuuspolttopallona. Nyt pääsivät myös vanhemmat ja isovanhemmat mukaan pelin riemuun.

Junior-leirin koko viikon ruokalistasta vastasi leirimummo Leila.

Lettujen paistossa apuna oli leirivaari Jari. Olikohan hernekeitto leiriläisten suosikkiruoka? Ohjaajilla oli vaikeuksia motivoitua ruokalautasen ääreen hernerokkapäivänä, mutta moni leiriläinen haki lisää niin, että keitto loppui kesken. Hernekeiton lisäksi syötiin nakkikeittoa, makaronilaatikkoa, spagetti bolognesea ja kaikkien herkkua, kookoskanaa.

Junior-leiristä vastasivat ohjaajat Niina ja Hanna. Anni ja Kerttu (1 v.) olivat leirillä koko viikon, Anni ohjaamassa, Kerttu leikkimässä ja ihastuttamassa leiriläisiä.

Suvi oli mukana ohjaamassa joka toinen päivä. Muut vierailevat ohjaajat leiriviikon aikana olivat: Katriina, Pilvi (ja Valtti 5 kk), Selma, Suski sekä Juha uintiavustajana. Kiitos kaikille!

Kuvassa vasemmalta Suvi, Niina, Hanna, Anni ja Kerttu

Junior-leiri: 31.7.-4.8.2017

Aika: 9-15 sekä yöleiri

Paikka: Arabian sali ja lähiympäristö

Leiritunnari: Alone / Alain Walker

Leiripeli: KPK, ylivoimaisena kakkosena kirkonrotta

Leiriruoka: hernekeitto

Leirihuuto: JUNNU CAMP!

Junior-leirin yhteistyökumppaneina olivat Helsingin Kanoottiklubi ja Arabian K-Supermarket. Friskis&Svettis Helsinki kiittää yhteistyöstä.

Mitä tapahtui vuonna 2003? Muistatko?

Muistatko vuoden 2003?

Friskis sai kaksi uutta tuntia valikoimaan, Rundin ja Sykesportin. Rundia oli syksystä alkaen Arcadiassa. Kuvassa ollaan esittelemässä uutta tuntia Helsingin Diakoniaoppilaitoksessa. Ella (lähikuvassa) oli yksi rundin ohjaajista.

Vuonna 2003 pidettiin myös liikeklinikka, jossa harjoiteltiin oikeita voima-asentoja mm. Timpan ohjauksessa.

Hyvä Fiilis -lehti sai uuden päätoimittajan, kun Seija Laurimaasta tuli Piretta Sauraman jatkaja.

Seija muistelee lehden historiaa:

Marianne Kyrklund tutustutti minut seuraamme. Kun sitten vuoden 2002 lopussa jäin eläkkeelle, seuran Hyvä Fiilis -lehteen haettiin päätoimittajaa. Innostuin heti. Lehden silloinen vetäjä Piretta Saurama haastatteli minua pitkään ja tenttasi seuratietouttani. Läpäisin testin. Riemuitsin, koska pääsin jatkamaan samaa työtä, jota olin tehnyt parikymmentä vuotta.

Ensimmäinen ”lehteni” ilmestyi alkuvuonna 2003. Silloin se vielä muistutti ulkoasultaan nelisivuista sanomalehteä ja sen keskiaukeamalle mahtui monta tarinaa kuvineen. Mahtavan näköinen siitäkin huolimatta, että kuvat olivat mustavalkoisia. Lehti ei suinkaan ollut väritön. Jokaisella sivulla osa tekstistä tai kuvista oli taitettu friskiksenpunaisen väripalkin päälle.

Lehdissä oli aina seuran puheenjohtajan ja päätoimittajan palstat. Kirjoittajat, taittajat ja kuvaajat olivat seuran omaa väkeä. Jo silloin tutustuin Kirsi Mäkiseen, joka vuosikaudet rakensi lehden ulkonäön. Muitakin taittajia toki oli, mutta Kirsi heistä pisimpään. Toinen lehtityön veteraaneista on kuvituksesta vastannut Jussi Mikkola.

Silloisissa lehdissä oli usein liikeklinikoita, liikkujan terveyteen liittyviä juttuja kuten ”hyvä olo alkaa jaloista” tai ”ihanat ja virkistävät juomat” jopa reseptejä ja keksitestejä otsikon salaperäiset rasvat alla. Joka numerossa oli myös ”pöperöhöpsis-palsta”, jonka alla oli asiallista asiaa, viihdettä ja sydämellinen juorupalsta.

Ohjaaja- ja järkkärihaastatteluja, jumppien ja jumppapaikkojen esittelyä ja seurauutisia oli jo silloin joka lehdessä. Ensimmäisenä päätoimittajavuotenani ilmestyi kaksi lehteä. Ensimmäinen kevätkauden alussa ja toinen syyskesällä.

Lehden tekeminen yhdessä mukavien friskisläisten kanssa oli innostavaa ja hauskaa.

 

Toteutus: Jussi Mikkola


Syksyn aikataulu ilmestynyt!

F&S Helsinki ylpeänä esittelee syksyn 2017 aikataulun! Myös syyskaudella reilusti yli 40 viikkotuntia sisä- ja ulkotreeniä.

Syksyn 2017 uutuutena on lihaskestävyyttä vahvistava Barbell. Tunnille pääsee Arabiassa maanantaisin ja lauantaisin. Aikataulussa on myös lisää kehonhuoltoa edistäviä joogatunteja sekä Yrjönkadulla että Arabiassa.

Ulkoliikunnan juoksut sekä sauvakävely jatkuvat tuttuun tyyliin. Supersuositut patikkaretket järjestetään neljä kertaa syksyn aikana. Patikoilla aina jokin teema, seuraa nettisivuja ja Facebookia.

Uudistetulla Haagan pelastusasemalla treenataan neljänä päivänä viikossa. Keskustan saleilla ja Ruoholahdessa tunnit jatkuvat lähes samaan tyyliin kuin aikaisemmin.

Syksyn 2017 liikuntakortin voit tilata tästä linkistä.
Tilauksen voit tehdä myös sähköpostitse: info(at)friskissvettis.fi tai puhelimitse (09) 685 4542.

Painettu aikataulu on jaossa Arabian salilla ja liikuntapaikoillamme. Aikataulun voi ladata ohessa olevasta linkistä.

Lataa syysaikataulu tästä

Järkkärit muistelevat: osa 2

Jumpaten kuntoon ja sitten järkkäriksi

”Asuin Vantaalla vuonna 2007 ja etsiskelin sopivia jumppia”, Laila Harju muistelee. ”Sitten ystäväni vinkkasi, että tuolla Areenalla on kivoja jumppia. Niinpä suuntasin sinne Startti jumppaan eräänä syksyn harmaana tiistai-iltana. Kunto ei liene ollut silloin häävi, sillä odotin koko ajan, koska mentäisiin lattialle. Ja kaiken kukkuraksi ohjaaja Laura Pulkkinen hoki koko ajan oi, kun ihanaa, ja minä raukka yritin pysytellä hengissä. Jotain kiehtovaa siinä jumpassa oli, sillä  menin sinne joka tiistai. Tyttäreni Helmi muistelee, miten kerrankin tulin sateesta märkänä kotiin ja totesin eteisessä, että enpä virkistynyt, rankkaa oli.”

Pukuhuoneessa  jutellessa toisten jumppareiden kanssa Laila sain tietää, että jumppia on sunnuntaisin myös Uomarinteen koululla. Sinne hän sitten suuntasi ja kuntokin alkoi nousta, mutta Sporttitason jumppaan hän ei vielä rohjennut mennä. Uomarinteessä hän ihaili  järkkäriä, joka vaikutti hyvin ammattitaitoiselta. Silloin Laila alkoi haaveilla järkkärinhommista, mutta ei vielä rohjennut kysellä siitä tarkemmin.

”Sitten alkukesästä Laura laittoi sähköpostia, että uusia järkkäreitä tarvitaan. Tiesin heti, että tämä on minun juttuni. Elokuussa Laura sitten koulutti  meitä uusia toimijoita. Olin järkkärinä koko sen ajan kun asuin Vantaalla. Seuran hallituksessakin olin kolme vuotta, niistä kaksi puheenjohtajana. Kävin usein myös Helsingissä seuran jumpissa ja tutustuin  moniin sisarseuran  toimijoihin. Siksi oli luontevaa liittyä Helsingin seuraan, kun muutin sinne keväällä 2014.”

”Kerran sitten kun olin toimistolla ostamassa kevään liikuntakorttia  Ripsu huudahti vierestäni, että siinähän sinä olet ja ylipuhui minut salkkariksi Arabian sunnuntaivuoroon. Siitä asti olen salkkaroinut Arabiassa ja ollut salkkaritoimikunnan jäsen. Hoidan salkkareiden vuorot ja tunnen olevani ikään kuin  äiti heille. Tehtäviini kuuluu myös uusien järkkäreiden ja salkkareiden koulutus. Se on minulle sydämen asia. Meidän kaikkien toimijoiden pitää tietää mistä olemme kotoisin ja mitä tavoittelemme. Kiitos Lauralle, joka perehdytti minut seuran historiaan ja sen arvoihin jo silloin kun otin ensiaskeleita seuran toimijana.”

”Olen käynyt usein Ruotsissa eri Friskis-seurojen jumpissa ja iloinnut siitä, miten ystävällisen vastaanoton olen saanut kaikkialla. Kerron omasta seurastamme ja toivotan heidät aina tervetulleeksi meidän jumppiimme. Olenpa  jopa luvannut  majoittaa heidät sohvalleni. Mehän olemme yhtä suurta perhettä.”

”Minusta seuran perusajatus on säilynyt ennallaan vuodesta toiseen. Olemme edelleenkin avoin ja lämminhenkinen yhteisö, jonka järjestämiin liikuntoihin on helppo tulla myös ensimmäisellä kerralla. Siitä iso kiitos kaikille toimijoille, jotka ystävällisesti toivottavat tervetulleeksi kaikki salille tulevat jumpparit. Mielestäni olemme onnistuneet hyvin ja nyt voimme tavoitella erinomaisuutta.”

”Joskus mietin, että mitähän minä nyt tekisin, jos en olisi löytänyt Friskistä.  Kuntoni olisi varmasti kehnompi ja elämäni  paljon köyhempää ilman tätä yhteisöä, jumppia ja uusia ystäviä.”

 

Toimittanut: Seija Laurimaa

Kuva: Helmi Harju

Järkkärit muistelevat

Hyvää oloa ja elämäniloa Friskiksestä!

”Koffin puistossa ystävällinen järkkäri Liisa Noponen tuli juttelemaan ja kyseli, että kiinnostaisiko minua seuratoiminta.  Enpä kauan miettinyt. Olin kohta Arkadan salilla vastaanottamassa jumppaajia. Silloin elettiin vuotta 1996. Olin silloin vielä töissä, mutta järkkäröinti ei rasittanut. Tämä on yksi kolmesta harrastuksestani”, Pirjo Hirvonen muistelee.

Seuran ulkojumpat tulivat Pirjolle ensimmäiseksi tutuiksi. Myöhemmin hän ihmetteli seuran jumppasalien lukumäärää. Kotia tai työpaikkaa lähellä olevat salit ja ulkoliikuntapaikat valikoituivat  Pirjon järkkäröintipaikoiksi.

”Seurassa  on aina osattu myös juhlia”, Pirjo muistelee. ”Niiden järjestäminen sujuu minulta luontevasti. Ruoanlaitto on ollut verissäni lapsuudesta asti.  Ja olin eläkeikään asti  ravintola-alalla. Seuran juhlat syntyivät helposti samanhenkisten friskisläisten kanssa. Ja lopputulos on aina ollut hyvä. Ja juhlimista riittää. On uusien ohjaajien diplomointibileitä, joulujuhlia ja monia muita yhteisiä ilonhetkiä.”

Nyt Pirjo on salkkarina eli saliemäntänä Arabian salilla ja nauttii myös siellä juhlien järjestelyistä. Pienet tilat ovat kuulemma haasteelliset mutta eivät mahdottomat.

”Seuran tarjoama liikunta ei rajoitu vain Helsinkiin. On käyty useissa Euroopan maissa patikoimassa, pyöräilemässä, jumppaamassa, joogaamassa ja juoksemassa. Ohjaajamme Mallu on toteuttanut useimmat reissut loistavasti. Varsinkin Luxemburgin seuran 15-vuotisjuhlat ja Brysselin 25-vuotisjuhlat ovat ikimuistoiset. Nyt saamme heidät vieraaksemme kesäkuussa omiin 25-vuotisjuhliimme.”

Pirjo ei malta olla kehumatta seuran runsasta ja uusiutuvaa liikuntatarjontaa, ja että sitä on kaikenikäisille jopa yhteisesti lapsille ja vanhemmille. Kehuja saavat myös taitavat ohjaajat.

”Arabian omasali on ihana. Sohvilla sisustetusta aulasta on avoin näkymä jumppasaliin. Sieltä on kiva seurata jumppia ja miettiä, että rohkenisko mennä kokeilemaan. Pelkkä nimi, kuten Power Hour, Fuego tai Flex, ei heti kerro millaisesta liikunnasta on kyse.”

”Ulkoliikunta rikastaa seuran tarjontaa. Seijan vetämällä sauvakävelylenkillä tutustuin Alppipuistoon. Voi miten kaunis se on keväästä syksyyn, vehmas ja maastoltaan monipuolinen. Puisto on kotini lähellä, joten sinne usein suuntaan omat lenkkini.”

Pirjolle seuramme on hyvin tärkeä. Kun hän työkiireiden takia joutui välillä jättämään järkkäröinnin, ei hän kuitenkaan unohtanut liikuntaa vaan omien sanojensa mukaan muuttui ”maksulliseksi asiakkaaksi”.

Toimittanut Seija Laurimaa

Kuva Niina Hämäläinen