Kategoria: Uncategorized

Junnu Camp 2017

Junnu Camp 2017

Jo neljäs Junior-leiri pidettiin elokuun ensimmäisellä viikolla. Vaihtelevasta kesästä huolimatta aurinko ja lämmin sää suosivat leiriläisiä koko viikon. Perjantai-aamun sade ei meno haitannut, vaan leiriläiset hoitivat sisukkaasti kaupunkisuunnistuksen rastit Arabianrannan vettä tulvivassa ympäristössä.

Leiriläisiä oli yhteensä 17, joista seitsemän poikaa ja 10 tyttöä. Mukana oli myös uusia leiriläisiä. Ohjaajista oli kiva huomata viikon aikana, miten aikaisemmin leirillä olleet ottivat uudet mukaan porukkaan. Ensimmäisenä päivänä tutustuttiin toisiin ja laadittiin leirisäännöt, joista kaksi tärkeintä oli ”ei saa kiusata”, ”ketään ei jätetä ulkopuolelle”. Nämä teesit toteutuivat hienosti viikon aikana. Ohjaajiakaan ei kiusattu kutittelemalla, mistä ohjaajat ovat hyvin kiitollisia:)

Kuten aikaisemminkin, leiripäivät rakentuivat sisä- ja ulkoaktiviteeteista. Joka päivälle oli oma liikuntateema. Maanantaina harjoiteltiin ryhmäytymispelejä ja pallopelejä. Tiistaina oltiin Arabianrannan liikuntapuistossa yleisurheilemassa ja pelaamassa jalkapalloa. Iltapäivällä tanssittiin leiritanssi. Leiriläiset valitsivat myös oman tanssiryhmän tai -parin ja ryhtyivät suunnittelemaan tanssiesitystä. Seuraavana päivänä jatkettiin tanssilla. Omien harjoitusten lisäksi tehtiin pieniä kokeiluja eri tanssityyleistä ja erilaisesta musiikista pohtien minkälainen tunnelma ja tahti eri biiseissä onkaan. Päivä huipentui voimaa ja ketteryyttä edistävään Jumppa junioriin.

Kolmas leiripäivä oli takana, melkein. Keskiviikkona klo 19 leiriläiset kokoontuivat Arabian salille yöleirille. Kuhinaa, naurua, Nutellan ja lettujen värjäämiä kasvoja, makuupusseja, eksyneitä unikavereita. Yöleirillä pelattiin ulkona kirkonrottaa. Huikeiden lettukestien jälkeen mafioso-pelin jännittävät käänteet latasivat tunnelmaa salissa. Lieneekö kolme vauhdikasta leiripäivää vaikuttaneet asiaan, kun salin makuupusseista ei kuulunut klo 22:30 muuta kuin tasaista tuhinaa.

Torstai oli uintipäivä, ja varmasti yksi odotetuimmista tapahtumista. Uinnin jälkeen leiriläiset askartelivat leirilakanan, joka kiinnitettiin salin takaseinään.

Perjantaina suunnistettiin, sateesta huolimatta. Rasteilla piti vastata kysymyksiin tai vaihtoehtoisesti tehdä ryhmän kanssa esimerkiksi pyramidi. Sitten viimeiset tanssiharjoitukset ennen discoa ja päätösjuhlaa. Arabian sali täyttyi perjantai-iltapäivänä vanhemmista, sisaruksista, isovanhemmista ja ystävistä. Oli leirin yksi kohokohdista:  tanssiesitykset ja koko ryhmän yhteinen leiritanssi. Sitten jaettiin leiridiplomit ja leirikuvat. Viikon mittainen leiri päättyi leiriläisten ykköspeliin, KPK-peliin, joka tunnetaan myös ikuisuuspolttopallona. Nyt pääsivät myös vanhemmat ja isovanhemmat mukaan pelin riemuun.

Junior-leirin koko viikon ruokalistasta vastasi leirimummo Leila.

Lettujen paistossa apuna oli leirivaari Jari. Olikohan hernekeitto leiriläisten suosikkiruoka? Ohjaajilla oli vaikeuksia motivoitua ruokalautasen ääreen hernerokkapäivänä, mutta moni leiriläinen haki lisää niin, että keitto loppui kesken. Hernekeiton lisäksi syötiin nakkikeittoa, makaronilaatikkoa, spagetti bolognesea ja kaikkien herkkua, kookoskanaa.

Junior-leiristä vastasivat ohjaajat Niina ja Hanna. Anni ja Kerttu (1 v.) olivat leirillä koko viikon, Anni ohjaamassa, Kerttu leikkimässä ja ihastuttamassa leiriläisiä.

Suvi oli mukana ohjaamassa joka toinen päivä. Muut vierailevat ohjaajat leiriviikon aikana olivat: Katriina, Pilvi (ja Valtti 5 kk), Selma, Suski sekä Juha uintiavustajana. Kiitos kaikille!

Kuvassa vasemmalta Suvi, Niina, Hanna, Anni ja Kerttu

Junior-leiri: 31.7.-4.8.2017

Aika: 9-15 sekä yöleiri

Paikka: Arabian sali ja lähiympäristö

Leiritunnari: Alone / Alain Walker

Leiripeli: KPK, ylivoimaisena kakkosena kirkonrotta

Leiriruoka: hernekeitto

Leirihuuto: JUNNU CAMP!

Junior-leirin yhteistyökumppaneina olivat Helsingin Kanoottiklubi ja Arabian K-Supermarket. Friskis&Svettis Helsinki kiittää yhteistyöstä.

Mitä tapahtui vuonna 2003? Muistatko?

Muistatko vuoden 2003?

Friskis sai kaksi uutta tuntia valikoimaan, Rundin ja Sykesportin. Rundia oli syksystä alkaen Arcadiassa. Kuvassa ollaan esittelemässä uutta tuntia Helsingin Diakoniaoppilaitoksessa. Ella (lähikuvassa) oli yksi rundin ohjaajista.

Vuonna 2003 pidettiin myös liikeklinikka, jossa harjoiteltiin oikeita voima-asentoja mm. Timpan ohjauksessa.

Hyvä Fiilis -lehti sai uuden päätoimittajan, kun Seija Laurimaasta tuli Piretta Sauraman jatkaja.

Seija muistelee lehden historiaa:

Marianne Kyrklund tutustutti minut seuraamme. Kun sitten vuoden 2002 lopussa jäin eläkkeelle, seuran Hyvä Fiilis -lehteen haettiin päätoimittajaa. Innostuin heti. Lehden silloinen vetäjä Piretta Saurama haastatteli minua pitkään ja tenttasi seuratietouttani. Läpäisin testin. Riemuitsin, koska pääsin jatkamaan samaa työtä, jota olin tehnyt parikymmentä vuotta.

Ensimmäinen ”lehteni” ilmestyi alkuvuonna 2003. Silloin se vielä muistutti ulkoasultaan nelisivuista sanomalehteä ja sen keskiaukeamalle mahtui monta tarinaa kuvineen. Mahtavan näköinen siitäkin huolimatta, että kuvat olivat mustavalkoisia. Lehti ei suinkaan ollut väritön. Jokaisella sivulla osa tekstistä tai kuvista oli taitettu friskiksenpunaisen väripalkin päälle.

Lehdissä oli aina seuran puheenjohtajan ja päätoimittajan palstat. Kirjoittajat, taittajat ja kuvaajat olivat seuran omaa väkeä. Jo silloin tutustuin Kirsi Mäkiseen, joka vuosikaudet rakensi lehden ulkonäön. Muitakin taittajia toki oli, mutta Kirsi heistä pisimpään. Toinen lehtityön veteraaneista on kuvituksesta vastannut Jussi Mikkola.

Silloisissa lehdissä oli usein liikeklinikoita, liikkujan terveyteen liittyviä juttuja kuten ”hyvä olo alkaa jaloista” tai ”ihanat ja virkistävät juomat” jopa reseptejä ja keksitestejä otsikon salaperäiset rasvat alla. Joka numerossa oli myös ”pöperöhöpsis-palsta”, jonka alla oli asiallista asiaa, viihdettä ja sydämellinen juorupalsta.

Ohjaaja- ja järkkärihaastatteluja, jumppien ja jumppapaikkojen esittelyä ja seurauutisia oli jo silloin joka lehdessä. Ensimmäisenä päätoimittajavuotenani ilmestyi kaksi lehteä. Ensimmäinen kevätkauden alussa ja toinen syyskesällä.

Lehden tekeminen yhdessä mukavien friskisläisten kanssa oli innostavaa ja hauskaa.

 

Toteutus: Jussi Mikkola


Syksyn aikataulu ilmestynyt!

F&S Helsinki ylpeänä esittelee syksyn 2017 aikataulun! Myös syyskaudella reilusti yli 40 viikkotuntia sisä- ja ulkotreeniä.

Syksyn 2017 uutuutena on lihaskestävyyttä vahvistava Barbell. Tunnille pääsee Arabiassa maanantaisin ja lauantaisin. Aikataulussa on myös lisää kehonhuoltoa edistäviä joogatunteja sekä Yrjönkadulla että Arabiassa.

Ulkoliikunnan juoksut sekä sauvakävely jatkuvat tuttuun tyyliin. Supersuositut patikkaretket järjestetään neljä kertaa syksyn aikana. Patikoilla aina jokin teema, seuraa nettisivuja ja Facebookia.

Uudistetulla Haagan pelastusasemalla treenataan neljänä päivänä viikossa. Keskustan saleilla ja Ruoholahdessa tunnit jatkuvat lähes samaan tyyliin kuin aikaisemmin.

Syksyn 2017 liikuntakortin voit tilata tästä linkistä.
Tilauksen voit tehdä myös sähköpostitse: info(at)friskissvettis.fi tai puhelimitse (09) 685 4542.

Painettu aikataulu on jaossa Arabian salilla ja liikuntapaikoillamme. Aikataulun voi ladata ohessa olevasta linkistä.

Lataa syysaikataulu tästä

Järkkärit muistelevat: osa 2

Jumpaten kuntoon ja sitten järkkäriksi

”Asuin Vantaalla vuonna 2007 ja etsiskelin sopivia jumppia”, Laila Harju muistelee. ”Sitten ystäväni vinkkasi, että tuolla Areenalla on kivoja jumppia. Niinpä suuntasin sinne Startti jumppaan eräänä syksyn harmaana tiistai-iltana. Kunto ei liene ollut silloin häävi, sillä odotin koko ajan, koska mentäisiin lattialle. Ja kaiken kukkuraksi ohjaaja Laura Pulkkinen hoki koko ajan oi, kun ihanaa, ja minä raukka yritin pysytellä hengissä. Jotain kiehtovaa siinä jumpassa oli, sillä  menin sinne joka tiistai. Tyttäreni Helmi muistelee, miten kerrankin tulin sateesta märkänä kotiin ja totesin eteisessä, että enpä virkistynyt, rankkaa oli.”

Pukuhuoneessa  jutellessa toisten jumppareiden kanssa Laila sain tietää, että jumppia on sunnuntaisin myös Uomarinteen koululla. Sinne hän sitten suuntasi ja kuntokin alkoi nousta, mutta Sporttitason jumppaan hän ei vielä rohjennut mennä. Uomarinteessä hän ihaili  järkkäriä, joka vaikutti hyvin ammattitaitoiselta. Silloin Laila alkoi haaveilla järkkärinhommista, mutta ei vielä rohjennut kysellä siitä tarkemmin.

”Sitten alkukesästä Laura laittoi sähköpostia, että uusia järkkäreitä tarvitaan. Tiesin heti, että tämä on minun juttuni. Elokuussa Laura sitten koulutti  meitä uusia toimijoita. Olin järkkärinä koko sen ajan kun asuin Vantaalla. Seuran hallituksessakin olin kolme vuotta, niistä kaksi puheenjohtajana. Kävin usein myös Helsingissä seuran jumpissa ja tutustuin  moniin sisarseuran  toimijoihin. Siksi oli luontevaa liittyä Helsingin seuraan, kun muutin sinne keväällä 2014.”

”Kerran sitten kun olin toimistolla ostamassa kevään liikuntakorttia  Ripsu huudahti vierestäni, että siinähän sinä olet ja ylipuhui minut salkkariksi Arabian sunnuntaivuoroon. Siitä asti olen salkkaroinut Arabiassa ja ollut salkkaritoimikunnan jäsen. Hoidan salkkareiden vuorot ja tunnen olevani ikään kuin  äiti heille. Tehtäviini kuuluu myös uusien järkkäreiden ja salkkareiden koulutus. Se on minulle sydämen asia. Meidän kaikkien toimijoiden pitää tietää mistä olemme kotoisin ja mitä tavoittelemme. Kiitos Lauralle, joka perehdytti minut seuran historiaan ja sen arvoihin jo silloin kun otin ensiaskeleita seuran toimijana.”

”Olen käynyt usein Ruotsissa eri Friskis-seurojen jumpissa ja iloinnut siitä, miten ystävällisen vastaanoton olen saanut kaikkialla. Kerron omasta seurastamme ja toivotan heidät aina tervetulleeksi meidän jumppiimme. Olenpa  jopa luvannut  majoittaa heidät sohvalleni. Mehän olemme yhtä suurta perhettä.”

”Minusta seuran perusajatus on säilynyt ennallaan vuodesta toiseen. Olemme edelleenkin avoin ja lämminhenkinen yhteisö, jonka järjestämiin liikuntoihin on helppo tulla myös ensimmäisellä kerralla. Siitä iso kiitos kaikille toimijoille, jotka ystävällisesti toivottavat tervetulleeksi kaikki salille tulevat jumpparit. Mielestäni olemme onnistuneet hyvin ja nyt voimme tavoitella erinomaisuutta.”

”Joskus mietin, että mitähän minä nyt tekisin, jos en olisi löytänyt Friskistä.  Kuntoni olisi varmasti kehnompi ja elämäni  paljon köyhempää ilman tätä yhteisöä, jumppia ja uusia ystäviä.”

 

Toimittanut: Seija Laurimaa

Kuva: Helmi Harju

Järkkärit muistelevat

Hyvää oloa ja elämäniloa Friskiksestä!

”Koffin puistossa ystävällinen järkkäri Liisa Noponen tuli juttelemaan ja kyseli, että kiinnostaisiko minua seuratoiminta.  Enpä kauan miettinyt. Olin kohta Arkadan salilla vastaanottamassa jumppaajia. Silloin elettiin vuotta 1996. Olin silloin vielä töissä, mutta järkkäröinti ei rasittanut. Tämä on yksi kolmesta harrastuksestani”, Pirjo Hirvonen muistelee.

Seuran ulkojumpat tulivat Pirjolle ensimmäiseksi tutuiksi. Myöhemmin hän ihmetteli seuran jumppasalien lukumäärää. Kotia tai työpaikkaa lähellä olevat salit ja ulkoliikuntapaikat valikoituivat  Pirjon järkkäröintipaikoiksi.

”Seurassa  on aina osattu myös juhlia”, Pirjo muistelee. ”Niiden järjestäminen sujuu minulta luontevasti. Ruoanlaitto on ollut verissäni lapsuudesta asti.  Ja olin eläkeikään asti  ravintola-alalla. Seuran juhlat syntyivät helposti samanhenkisten friskisläisten kanssa. Ja lopputulos on aina ollut hyvä. Ja juhlimista riittää. On uusien ohjaajien diplomointibileitä, joulujuhlia ja monia muita yhteisiä ilonhetkiä.”

Nyt Pirjo on salkkarina eli saliemäntänä Arabian salilla ja nauttii myös siellä juhlien järjestelyistä. Pienet tilat ovat kuulemma haasteelliset mutta eivät mahdottomat.

”Seuran tarjoama liikunta ei rajoitu vain Helsinkiin. On käyty useissa Euroopan maissa patikoimassa, pyöräilemässä, jumppaamassa, joogaamassa ja juoksemassa. Ohjaajamme Mallu on toteuttanut useimmat reissut loistavasti. Varsinkin Luxemburgin seuran 15-vuotisjuhlat ja Brysselin 25-vuotisjuhlat ovat ikimuistoiset. Nyt saamme heidät vieraaksemme kesäkuussa omiin 25-vuotisjuhliimme.”

Pirjo ei malta olla kehumatta seuran runsasta ja uusiutuvaa liikuntatarjontaa, ja että sitä on kaikenikäisille jopa yhteisesti lapsille ja vanhemmille. Kehuja saavat myös taitavat ohjaajat.

”Arabian omasali on ihana. Sohvilla sisustetusta aulasta on avoin näkymä jumppasaliin. Sieltä on kiva seurata jumppia ja miettiä, että rohkenisko mennä kokeilemaan. Pelkkä nimi, kuten Power Hour, Fuego tai Flex, ei heti kerro millaisesta liikunnasta on kyse.”

”Ulkoliikunta rikastaa seuran tarjontaa. Seijan vetämällä sauvakävelylenkillä tutustuin Alppipuistoon. Voi miten kaunis se on keväästä syksyyn, vehmas ja maastoltaan monipuolinen. Puisto on kotini lähellä, joten sinne usein suuntaan omat lenkkini.”

Pirjolle seuramme on hyvin tärkeä. Kun hän työkiireiden takia joutui välillä jättämään järkkäröinnin, ei hän kuitenkaan unohtanut liikuntaa vaan omien sanojensa mukaan muuttui ”maksulliseksi asiakkaaksi”.

Toimittanut Seija Laurimaa

Kuva Niina Hämäläinen

Muistatko vuotta 2002?

Friskiksen historiikki jatkuu…

Vuonna 2002 Suomessa otettiin euro käyttöön käteisvaluuttana, ja Dingo hajosi. Vuonna 2002 Friskis&Svettis juhli 10:nnettä toimintavuottaan Helsingissä ja kuningatar Elisabet II 50:nnettä vallassaolovuottaan Lontoossa.

Kirsi Haataja, puhis vuonna 2002 muistelee:

Voi hurja, onko siitä jo 15 vuotta! Toimin puheenjohtajana tuolloin ja nostan tähän nostalgisista arkistoistani muutaman sen aikaisen poiminnan…

Jumppaa oli 44 viikkotuntia 12 eri paikassa, 2200 kanssahikoilijaa. 2 viikkokertaa juoksua ja kävelyryhmä aloitti uutena. Uutena jumppasalina Katajanokan liikuntasali ja jumppatarjonta täydentyi venyttelypainotteisella Flexillä. Ohjaajakoulutuksen ensimmäinen jakso pidettiin tuolloin ensimmäistä kertaa Suomessa, kun aikaisemmin Ruotsissa. Toukokuussa julkaistiin avoimet www-sivut, www.friskissvettis.fi. Ja ennen kaikkea tuolloinkin oli kahmalokaupalla fiilistä ja sykettä!

Mare, joka oli vetämässä ensimmäistä Suomen ohjaajakoulutusta.

Vuonna 2002 jatkettiin pitkäjänteistä työtä saada joku päivä seuralle oma sali. Tätä yhtä unelmaa varten perustettu toimikunta kartoitti useita vapaana olevia toimipaikkoja, mm. Elannon leipätehdas, Ratikkahallit, jne. Kävipä toimikunta myös lobbausreissulla Helsingin liikuntatoimen johtajan Anssi Rauramon luona, tuloksetta. Kyseisen vuoden 10 v historiikkiin olen maalaillut tulevaisuuden näkymiä näin: ”… Tavoitteena ja unelmana on löytää ns. oma sali – kiinteä toimintapaikka, johon olisi kotoista tulla jumppaamaan ja tapaamaan toisia jumppaajia. Omassa salissa voisi järjestää jumppia juuri niin paljon ja juuri silloin kuin haluaa eikä tarvitsisi kilpailla muiden urheiluseurojen kanssa vähistä salitunneista…. Innokkaat ja ammattitaitoiset ohjaajamme pitävät erityisryhmille suunnattua liikuntaa sekä lattaristarttia, hiphopspurttia ja taijisporttia. MTV3:n aamujumppa on ympäri vuoden F&S-jumppaa. Olemme Guinnessin ennätysten kirjassa otsikolla eniten jumppaajia samalla nurmella. Ja paljon muuta…” Näistä 15 vuoden takaisista unelmista voidaan jo historiikkeihin kirjoittaa tärkein, seuran oma Sali, Arabian sali, mikä vahvistaa jäsenten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tarjoaa upeat puitteet tämän päivän liikuntatarjonnalle. Onneksi olkoon vielä omasta salista!

Seuran 10-vuotisjuhla pidettiin Töölönlahden Ulkoilukeskuksessa 15.6.2002. Juhlassa palkituista haluaisin nostaa tässä pari; Kirsi Mäkinen (vuosikymmenen moniottelija), Timo Saarinen (vuosikymmenen vääpeli), Kaj Bäckström (vuosikymmenen halaava maalari), tuntematon jumppaaja (vuosikymmenen friskisläinen), ja niin edespäin. Seuran vuosikokous valitsi syksyn vuosikokouksessa Kajn vielä seuran kunniajäseneksi. Tuttuja nimiä edelleen! Kuvissa vasemmalta oikealle: Kirsi, Timppa ja Kajtsu.

Haluaisin näin nykyisenä rivijäsenenä kiittää sekä pitkän linjan seura-aktiiveja että ennen kaikkea uusia ahkeria seura-aktiiveja siitä arvokkaasta uurastuksesta ja eteenpäin katsovasta kehitystyöstä, mitä teette meidän jäsenten eteen, jotta meillä on jatkuvasti monipuolinen ja kiinnostava liikuntatarjonta, mihin on helppoa ja hauskaa osallistua!

Kirsi Haataja, pj 2002

 

Toteutus: Jussi Mikkola

 

 

Friskis 2001 – Niin nuori, niin täynnä energiaa!

Muistatko vuonna 2001…

Friskis&Svettis Helsinki oli 9-vuotias. Niin nuori ja niin täynnä energiaa! Kasvuvauhti oli
hurja: jäsenmäärä huimat 2 200, 45 viikkotuntia, uusia ohjaajia diplomoitiin sekä sisä- että
ulkoliikuntaan, Arcada piti pintansa ns. kotisalina, etäpesäkkeitä ympäri kaupunkia,
yhteensä 11 salia. Ulkona lenkkeiltiin läpi talven.


Hyvän Fiiliksen silloinen päätoimittaja, Piretta muistelee:

”F&S:n liikunnallinen vuosi 2001 aloitettiin 6.1. Kisahallilla. Silloin järjestettiin 3,5 tunnin
maratonjumppa, ja koska se sattui olemaan juuri kuudes päivä, niin tapahtuma
sai nimekseen “loppiaisjumppa”. Oikein hyvä päätös joulupyhille! Seuran
juoksuohjaajana tutuksi tullut Sanna diplomointiin jumppaohjaajaksi.
Mahtavatkohan Liisa, Sari, Timppa ja Vesa-Matti muistaa rockjumppansa? Sari
on tainnut sittemmin jatkaa vähän hevimeiningillä muissakin tapahtumissa?!
Jumppaohjaaja Laura B. aloitti armeijan!!!! Se oli kova juttu se. Laura oli
tuolloin 20-vuotias. HyväFiiliksen haastattelussa hän kertoi harkinneensa
sotilasuraa, mutta jo armeijan aikana kävi ilmi että ei ehkä sitten kuitenkaan.
Poliisikoulu oli harkinnassa seuraavaksi siirroksi. No, kummastakaan ei tullut
Lauralle kutsumusammattia.

Perinteisellä jäsenristelyllä käytiin Tukholmassa 7.- 9.4. Laivamatkan aikana
jumpattiin ja niin tehtiin kun käytiin Tukholman seuran salilla, Friskis&Svettis
Cityssä, vierailulla.


Malla Kerppilä ja Marja Rikaniemi diplomoitiin kesällä juoksuohjaajiksi.
Kesällä jumpattiin Kaivarin paraatikentällä.

Kaksi reipasta toimijaa saivat matkaliput kiitokseksi ahkeruudesta kattojärjestö
Riksin kick-off’iin Skövdeen (150 km Göteborgista) elokuussa. Kaverikseni sinne
lähti Eila Kauria. Oli muuten tosi kiva viikonloppu! Ihan armeijameininkiä välillä,
paikka oli nimittäin kasarmialue (olisi sopinut myös Laura B:lle…). Samana
viikonloppuna lahdella seilasi Kunnonlaiva -risteilijä (1 800 liikunnan ystävää).
Friskis&Svettis oli näkyvästi esillä myös siellä, onhan seura täynnä
kovakuntoisia liikkujia. Tämä risteily ei ollut tiukkapipoille.

Aloitin HyväFiilis -jäsenlehden päätoimittajana – ja se olikin oikein kivaa! Kirsi
Mäkisen kanssa vietimme monen monta tuntia, kun lehteä oikoluettiin ja
taitettiin. Vuonna 2001 ihanat Höpsis-toimittajat Ripsu ja Marja-Liisa lopettivat
harmiksemme höpsöilyt (liekö syy siinä, että vuosien aikana he saivat vain
yhden ihailijakirjeen, jossa siinäkin kehuttiin Vesa-Mattia…) ja siirtyivät
eläkkeelle. Siis vain tästä hommasta!”

Toteutus: Jussi Mikkola

Juhlavuosi starttaa kesään!

Friskis&Svettis Helsingin juhlavuosi ottaa lähdön kesään upealla kesäaikataululla ja kesän tapahtumilla.

Kesän liikuntaoikeus vain 60 euroa. Kortin voi ostaa Arabian toimistolta.

Seuraavat kesän tapahtumat odottavat liikkujia:

Kesä alkaa Kaivarista ja Eltsusta

Kaivarin avajaiset torstaina 1.6. klo 18. Sportti, ohjaajana Timppa. Maksuton tunti.

Eltsun lenkit starttaavat maanantaina 5.6. klo 18:30. Maksuttomat tunnit.

Muista myös Stadikan aamulenkit perjantaisin klo 7:00 alkaen 2.6. Jäsenetu.

Koko Suomi tanssii @Friskis

Keskiviikkona 31.5. klo 19:30-20:30 baletti

Sunnuntaina 4.6. klo 17:30-18:30 humppa

Opettajana tanssija Elli Isokoski.

Tunneille pääsee voimassaolevalla liikuntakortilla tai kertamaksulla.

Koko Suomi tanssii -tunneista saa leiman passiin.

Helsinki-päivän patikka ja jumppa

Sunnuntaina 11.6. Friskis Helsinki-päivässä!

Klo 12 alkaa patikka Helsingin syntysijoille. Lähtö Arabian salilta. Ohjaajana Kirsi.

Klo 17:30 Arabian salilla Helsinki-jumppa. Helsinki-musaa, useita ohjaajia. Taso jumppa / jumppa sportti.

Helsinki-päivän tapahtumista saa leiman juhlavuoden passiin.

Juhlavuoden päätapahtuma Boot Camp 16.-18.6. Arabian salilla ja Solvallassa.

Boot Campista saa myös leiman passiin.

Muistathan, että kaikki juhlavuoden tapahtumat kerryttävät leimoja passiin. Ota siis passi mukaan!

Kesän aikataulun voit ladata tästä!

Muistatko vuoden 2000?

Muistatko mitä tapahtui vuonna Millenium?

Jäseniä oli runsaat 2100 ja säännöllisiä jumppatunteja järjestettiin 40 per viikko. Sporttijuoksua oli säännöllisesti myös talvella.

Uusina ohjaajina aloittivat Jouni, Katja, Suvi, Meryem, Misa, Pilvi ja  sekä juoksuohjaajana Sanna.

Pilvi muistelee: ”Mä olin 15 ja täyttämässä seuraavana syksynä 16. Aika jännää oli lähteä koulutukseen, mutta onneksi oli Katja ja Misa mukana (olivat ehkä tyyliin 22? Tuntuivat niin aikuisilta!). Ruotsia osasin, joten se ei huolettanut kurssilla, mutta melkeen kaikki muu sitten jännittikin…”

Meryem:”Melkein jokaisessa jumpassa oli se biisi, jossa laulettiin: ”sinä muistatko sen, suviyön valkeuden ja vihreät rantaniityt ja veet”.” Eli Sari Kaasinen, Niin korkea oli taivas.

https://www.youtube.com/watch?v=DNU7oLPaOdA

Osa ohjaajista piti porukalla hakea Suomeen. Paluumatkalla olivat samaan aikaan jäsenristeilijät.

Toteutus: Jussi Mikkola